Kuvassa olevat sanat ja lauseet
ovat olleet paljon mielessäni viime aikoina.
Se, että täydellisyyteen pyrkivä,
aina hymyilevä ja
positiivinen kympin tyttö
kantaa vielä vuosia myöhemmin sisällään noita
sanoja enemmän tai vähemmän,
on yksi syy siihen,
miksi nuorisotyö on asia,
jota koko sydämestäni tahdon tehdä nyt.
Ja miksi kirjoitan tätä blogitekstiä nyt.
Vaikka minun kuoreni oli liian kova
ja pettämätön,
ettei kukaan nähnyt sen taakse,
se jätti jälkeensä jotakin äärettömän
hyvää ja kaunista,
nimittäin silmät,
joilla näkee herkästi hädän myös niiden
horjumattomien hymyjen takaa.
Nyt myöhemmin,
vanhempana, vahvempana ja
tasapainoisempana,
tahdon olla nuorille se,
joka näkee,
joka yrittää vaikuttaa asioihin,
kulkea rinnalla.
Välittää.
Tahdon olla se,
joka kysyy aidosti
''Mitä just sulle kuuluu?''
silloin kun toinen hymyilee ja
silloin kun kyyneleet ovat
ehkä jo poskilla.
Lause
''Se oli vaan vitsi, älä ota niin vakavasti!''
on se, jota olen kuullut niin
lukemattomat kerrat eri ihmisiltä.
Yllä olevassa kuvassa olevat lauseet
ovat peräisin lasten, nuorten, opettajien,
tuntemattomien ja tuttujen
suusta.
Niin monenlaiset ihmiset voivat tehdä
toiselle pahaa,
mutta jokainen voi myös välittää
ja rakastaa.
Työssäni kestän kuulla paljon;
tietynlainen kielenkäyttö vain kuuluu
nuorten suuhun,
vaikkei se ehkä kaikkein kauneinta
kuultavaa aina olekaan.
Ärräpäät ja tunteenpurkaukset kuuluvat asiaan,
mutta toisen ihmisen millään tapaa
arvostelu tai vähättely ei.
Ei edes vitsillä.
Se ajattelematon vitsi voi olla se lause,
joka tulee ohjaamaan kyseisen ihmisen elämää
todella pitkään.
Se ajattelematon vitsi voi olla lause,
joka määrittelee toisen ihmisen minäkuvan,
kun sen on kuullut tarpeeksi monta kertaa.
Lapset ja nuoret elävät paljon eri maailmassa,
kuin me aikuiset.
Mutta meidän aikuisten tehtävänä on
kasvattaa, tukea ja auttaa heitä
aina ja kaikkialla
parhaamme mukaan.
Me olemme niitä esimerkkejä,
niitä joista peilataan tahtomattakin
toimintamalli.
Mitä haen tällä blogitekstillä?
Sääliä? -En todellakaan.
Vaikka nuo asiat ovat muovanneet minua
elämäni aikana paljon,
nyt voin olla minä
ja olen elämässäni niin monesta asiasta kiitollinen.
Kun katson taakseni,
kaikesta huolimatta,
en vaihtaisi päivääkään.
Sillä silloin en olisi minä nyt.
Huomiota? -Ehdottomasti!
Pysähtymistä lasten ja nuorten äärelle? -Sitä!
Lapset ja nuoret ovat kaiken
tulevaisuus.
Meidän tulevaisuutemme.
Maailman tulevaisuus.
Mieti, miltä nuo yllä olevan kuvan lauseet,
tai muut vastaavat,
yksittäisetkin sanat tuntuisivat
kuulla itse?
Miltä tuntuisi kuulla nuo silloin,
kun olit 15?
Tai 10?
Nyt aikuisena olen ainakin itse oppinut,
päästämään negatiiviset kommentit
toisesta korvasta sisään ja
saman tien toisesta ulos,
mutta 15 vuotiaana,
kun koko maailma on ihan sekaisin,
minäkuva vielä hukassa ja
kaikenlainen kasvaminen kesken,
silloin tarvitaan itsetunnon tukemista,
eikä kaiken romuttamista.
Siksi,
minulla on vain yksi pyyntö,
jos näet tai kuulet tuollaisia lauseita,
puutu niihin.
Sinä voit olla se ihminen,
joka pelastaa monta vuotta toisen
ihmisen elämästä,
joskus jopa koko elämän.
On niin valtavan helppo keskittyä
elämän ja maailman negatiivisuuteen,
mutta mitäpä jos me kaikki
pysähtyisimme tänään
ja sanoisimme jollekin,
kuinka tärkeä hän on,
että välität ja rakastat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä minua kommentilla! (: