Tähtihetkiä

Taivaankansi kaareutuu ylleni
paljastaen aina vain tuhannet ja
tuhannet tuikkivat tähdet.
Kaupunki on jo vaipunut rauhaisaan
uneen ja olen jäänyt
yksin tuon kauneuden alle.
Miksi silti kyyneleet valuvat poskillani,
kun kaikki on kuitenkin kai hyvin?
Huokaan rukoukseni ja kiitokseni
kylmään syysilmaan ja
palaan vuoteeseen odottamaan unta.
Lopulta putoan unen läpi
toiseen todellisuuteen.
Nuo tähdet tuikkivat vielä unessanikin,
siellä, missä kaikki huolet ovat poissa
ja maailma on vielä vähän kauniimpi.

Oli yö,
jona tuijotin ulkona katuvaloja
ja itkin.
Mietin vaihtoehtoja,
muttei niitä vain löytynyt.
Olisin voinut luopua vaikka
oikeasta kädestäni,
jos kipu olisi ollut poissa.
Istuin märällä nurmikolla ja
rukoilin;
''Isä, mikset sä auta mua?'' 
Pitkän ja kivuliaan yön jälkeen
hyppäsin lopulta autoon,
muistamatta jälkeenpäin matkasta mitään.
Muutaman tunnin jälkeen kaikki oli
taas kuin aina ennenkin.
Ihan kuin mitään ei olisi
koskaan tapahtunut,
kuin kipua ei olisi koskaan ollut.
Ja jälleen sain kiittää Luojaani
uudesta päivästä.
Ja siitä,
että minulla on yhä myös
molemmat kädet.

Haluaisin sulkea sydämeni 

lasiseen purkkiin  

ja lähettää sen sinulle. 

Voisitko sinä pitää siitä huolta ja
katsoa, ettei se enää pääse
karkaamaan? 

Jos pyytäisin sinua istumaan
kanssani rannalle,
tulisitko?

Jos paljastaisin sinulle
todellisen minuuteni, 

ottaisitko minusta kopin
ja välittäisit vielä silloinkin? 

''Tie on hiljainen,
sinä yksin taidat matkustaa.
Tule mukaani yhtä matkaa!
Joo, olen hullu Jeesuksen,
josta maailma sua varoittaa;
''Siihen kyytiin ei mennä saa!''
The Rain-Hulluutta♥

Litroja kahvia ja lauseita sekalaisessa 

järjestyksessä. 

Iloa, onnea, väsymystä ja epäuskoa. 

Mutta mitä muuta odotin? 

Tätähän halusin. 

Että olisi jotakin, 

jonka puolesta taistella, 

että olisi haasteita.
Opiskelua on takana hieman yli
kaksi viikkoa
ja tämä pieni ihminen
on luovuttanut ja aloittanut alusta
jo monta kertaa.
Jokaisella oppitunnilla
kuuntelen kiinnostuneena,
suunnittelen tehtäviä ja
rakentelen lukusuunnitelmia.
Aiheet ovat enemmän,
kuin vain rakkautta.
Mutta,
kun suljen kotioven perässäni,
ymmärrän, etten olekaan
se superihminen,
joka haluaisin olla.
Silti nyt ymmärrän,
ettei minun tarvitsekaan.

Kaikki hajonnut on
kirjoitettu ylös ja
paljastettu toiselle ihmiselle.
Kaksi päivää yritin paeta
niitä kaikkia valtavia tunteita,
mutten enää osannut olla tunteeton.
Enää en jaksa hautautua hymyn taakse,
jos minua ei oikeasti hymyilytä.
Kaksi päivää itkin ja
hajotin jo rikottua.
Kyllähän se väsytti,
mutta kunnolla rikotusta,
voi rakentaa hiljalleen
entistä ehjempää.
Ja kaikkien kyynelten alta
löytyi lopulta se
hymy ja onni,
jotka olivat taas aitoa.

On pieniä onnenhetkiä
kynttilöiden palaessa.
On leveitä hymyjä ja
kyyneleitä ilosta,
haaveita jostakin kauniimmasta.
On elämä,
jota on elettävä
vain päivä kerrallaan,
taakse ei pidä katsoa,
eikä tulevaa tiedä.
On löydettävä ilonaiheita ja
luotettava Jumalaan.
Hänen suunnitelmansa ovat omiamme
niin paljon suuremmat ja paremmat.

9/9/16 KLS♥

Suuressa piirissä kädet
liittyvät jälleen toisiinsa
ja sanat kaikuvat,
kuin yhdestä suusta...
''Herra, siunaa meitä 
ja varjele meitä. 
Herra, kirkasta kasvosi meille 
ja ole meille armollinen. 
Herra, käännä kasvosi meidän 
puoleemme ja anna meille 
Sinun rauhasi. 
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. 
Aamen.'' 

Me olemme kaikki niin erilaisia,
silti yhtä suurta perhettä.
Katson ympärilleni ja
näen niin monta kaunista
ja suurta ihmettä.
On iloisia hymyjä,
surullisia silmiä ja
rakastavia katseita.
Niin paljon erilaisia tunteita
pienessä yhteisessä hetkessä.
Se on niin kaunista.

Kuuntelen oppitunnilla
opettajan sanoja samalla,
kun piirtelen noin sadatta ristiä
ja aurinkoa vihkooni.
Aina välillä uppoudun ajatuksiini ja
havahdun taas kuuntelemaan.
Ymmärrän, että tämä on sitä,
mistä en joskus uskaltanut edes unelmoida.
Tiedän,
että jos selviän opintoni loppuun
saakka,
taistelut on taisteltu ja
saan tehdä unelmieni työtä.
Sitä asiaa rakastan niin paljon,
että aion valmistua.

Tänään olen kiitollinen.
Vaikka kaikki konkreettinen
kaatuisi ympäriltä,
silti jäljelle jäisi jotakin niin
paljon suurempaa.
Usko ja rakkaus.♥

Ihanaa viikkoa, tyypit,
ootta ihania♥!

Rakkauskettu♥