Kohtaamisia

Loputtominen kilometrien jälkeen
saavun lopulta perille.
Vaikken tiedä,
missä olen,
tiedän päässeeni perille.
Tässä on taukopaikka.
Ehkä olen täällä kuukauden,
ehkä viisi vuotta.
Aika näyttää ja
elämä vie kuitenkin eteenpäin.
Voi olla, että jämähdän tänne,
mutta sitten sen on luultavasti
oltava niin.
Voi olla,
että löydän paikkani ja
äärettömän onnen.
Onni löytyy tähtitaivaasta
ja vedenpinnan heijastuksesta.
Se löytyy lasten naurusta ja
kauniista maisemista.
Onnellinen voi olla missä vain.
Aina löytyy jokin syy
hymyillä.

Välillä iskee valtava
ikävä takaisin kotiin.
Tässä on hyvä ja
täällä pitäisi olla kaikki.
Mutta perhe ja koti ovat
vielä jossakin toisaalla.
Ainakin toistaiseksi ja
toisinaan.
Sanat ''aika parantaa''
saavat minut vihastumaan,
sillä tiedän sen olevan totta.
Sillä onhan sen oltava niin.
Kyllä se siitä helpottaa.
Täälläkin voi olla koti,
eikä silti tarvitse luopua mistään.
On vain yksi koti lisää.
Mutta välimatka perheeseen,
ystäviin, läheisiin tuntuu olevan
hetkittäin liian pitkä.
Silloin täytyy vain ottaa puhelin käteen
ja soittaa jollekin tärkeälle.
Vaikka yleensä vain jään
odottamaan itse puhelua.

''On kiviä taskussa, 

painoja sielussa
Mä tiedän, 
ettei elämä oo aina helppoa. 
Tiedän, että joskus on saatava 
tuntea syviä haavoja,
iskuja, viiltoja. 
Että ymmärtäisit, 
tänäänkin saa alkaa alusta.'' 
-Exit-Kiviä Taskussa

Mitä on tämä tällainen,
vapaapäivä ja toinenkin?
Eikä mitään velvollisuuksia.
On pakko olla jotakin, 
olen taatusti unohtanut jotakin tärkeää.
Pitää hakea opintotukea,
täyttää papereita,
käytävä kirjastossa....
Täytyy olla jotakin.
Mutta kaikki on jo tehty.
On kummallista,
kuinka vaikeaa voi ollakaan,
kun ei ole mitään kesken,
vaan saisi vain olla.
Mutta tätähän olen odottanut.
''Sitten kun''
-lausahdusta on käytetty jo
niin kauan,
että nyt kun on vihdoin se
kun,
niin en oikeastaan tiedä mitä haluaisin.
Jospa vain keittäisin kahvia,
ottaisin kirjan käteen ja
viettäisin kaikkien aikojen
vapaapäivän.

Alkaa näyttää jo omalta.. ♥

Yritän hymyillä vastaantulijoille
ja luoda katsekontakteja.
Ehkä joku vielä kysyy
''kuka olet?'' 
Ehkä joku vielä pysähtyy,
ojentaa kätensä ja
näyttää tien.
Vielä joltakin saan
takaisin lämpimän hymyn.
On täälläkin oltava
ihania,
sydämeltään lämpimiä ihmisiä.

On outoa kävellä kadulla,
kun voi olla varma,
ettei kukaan tunne minua.
Vielä.
Voin hetken aikaa nauttia
näkymättömyydestä.
Kukaan ei tiedä minusta mitään,
eikä kukaan kysele perään.
Ihmiset ovat kiireisiä,
mutta ystävällisiä.
Yksi asia meitä täällä yhdistää.
Näilläkin ihmisillä on käet taskuissa.

Kauan sitten 

pienet ihmisen osaset kietoutuivat

toisiinsa äidin kohdussa
ja muodostivat 

kauniin sydämen. 

Tarkasti ja huolella rakentunut sydän. 

Niin huolella suunniteltu, 

että järki jäi vähemmälle. 

On suuria. painavia 

tunteita, 

muttei tarpeeksi 

kykyä ratkaista pulmia. 

Taito rakastaa,
muttei ottaa vastaan rakkautta.
Kyky nähdä ihmisten läpi,
silti kyvytön näyttämään
oman haavoittuvuutensa.

''On tässä kaksi orpoa, 
on kaksi muukalaista.
Uhmaamassa yötä, 
jaksamassa toisiaan.
Kaunis puna auringon, 
kauniimpi sun poskillas on.
Illan hiljaa viiletessä, 
rakastan sua vielä. 
Valosta on aavistus 
ja lupaus aamunkoin. 
En kaiken tämän keskellä 
kai muusta enää tiedä. 
Rakastan sua vielä,  
niin kauan kuin mä voin.'' 

Juha Tapio-Rakastan niin kauan kuin mä voin

Oikeastaan melkolailla onnellinen ihminen♥

Tule puolitiehen vastaan,
hymyile ja avaa syliisi,
niin minä juoksen luoksesi.
Halaan ja pysyn siinä,
kunnes on taas aika jatkaa matkaa.
Käännymme molemmat omiin suuntiimme
ja jatkamme taas elämää.
Toivon, että elämä vie meitä
lopulta samaan suuntaan,
mutta luotan Jumalan suunnitelmiin.
Kyllä kaikki järjestyy parhain päin.
Kyllä elämä näyttää,
mihin suuntaan kulkea.

Ranta on täynnä melua ja mekastusta.
Sieltä löytyy lapsuuden riemu ja
viaton huolettomuus.
Joku huutaa ''haista vittu''
kun samaan aikaan toinen
tunnustaa rakkauttaan
nurkan takana
mekkoon pukeutuneelle tytölle.
Ihan tavallista elämää.
Ihan tavallisia ihmisiä.
Huolettomia lapsia,
levottomia nuoria ja
huojentuneita aikuisia,
vammaisia ja vanhuksia.
Niin monenlaisia ihmisiä,
jokaisella oma tarinansa,
jokainen yhtä kaunis
ja arvokas.
Juuri tällä hetkellä tahtoisin
kiittää heistä jokaisesta.
On helppo soluttautua joukkoon,
upottaa varpaat hiekkaan ja
antaa auringon lämmittää.
Jäädä hetkeksi hetkeen
ja unohtaa kaikki muu.

Pysähdyn kadulla ja hymyilen.
Tervehdin ystävällisesti ja
jään juttelemaan.
Kun löytää rohkeuden tai
kyllästyy yksinäisyyteen,
voi löytää ystävän,
hyvän tyypin ja lämpimän ihmisen.
Kuuntelen ja juttelen
vuorotellen.
Aikaa kuluu puoli tuntia ja
pian toinenkin.
On hymyä, herskyvää naurua
ja muutama kyynel.
On kiitollisuus ja jonkinlainen
kaipaus.
Mutta ennen kaikkea on ymmärrys,
jonkinlainen yhteys.
Lähtiessä halataan ja
sovitaan kahvihetki tulevaisuudelle.

Nämä päivät ovat olleet täynnä tunteita,
on ollut valtava määrä kyyneleitä,
mutta vielä enemmän hymyä ja naurua.
Tällä hetkellä kaikki on
paremmin, kuin hyvin.
Tällä hetkellä olen onnellinen.♥

Hyvän mielen kortit- paras ostos aikoihin!
♥Päästän irti siitä, mikä ei enää palvele♥
♥Iloitsen arjen pienistä ihmeistä♥
♥Elän arvojeni mukaista elämää♥
♥Olen tässä ja nyt♥
♥Päästän irti ajatusmalleista,
jotka hankaloittavat elämääni♥