Valo kantaa

Minä olen varjo,
joka maahan lankeaa.
Olen pimeys,
joka hiljaa hiipii
ja ahdistaa ahtaimpaan nurkkaan.
Mutta minussa jossakin itää valo,
joka kasvaa vielä kaikkea
pimeyttä vahvemmaksi.
Minussa asuu usko,
joka on pelkoa suurempi.
Ja vielä jonakin päivänä ne
voittavat pimeyden,
kaatavat kaiken pahuuden.

''Väsyneitä, eksyneitä, kaikkensa
menettäneitä
on tää maailma tulvillaan.
...
Suru hukkuu aikanaan.
Suru voidaan hukuttaa.''
Kls-Ilo

Tavaan sanoja paperilla,
kuuntelen minulle osoitettuja sanoja,
katson silmiin, jotka tuijottavat.
Mutta kirjaimet ovat sanoissa sekaisin,
sanat ohittavat korvani
ja silmät vain tuijottavat.
Ne tuijottavat lävitseni,
näkemättä minua.
Minuun tarttunut käsi polttaa omaa
ihoani vasten.
Minä hymyilen, mutta silmäni itkevät.
Minua väsyttää, mutten osaa nukkua.
Päivisin istun hiljaa ja hymyilen.
öisin istun ääneti ja itken.
Mutta minä uskon parempaan huomiseen,
uskon uuteen aamuun.
Joskus vielä aurinko herättää minut,
joskus vielä huomaan nukahtaneeni.

Toholampi ja Yhteyden Ilta 2015♥
Missään en ole sellaista rauhaa kokenut,
kuin viikonloppuna siellä.
Nyt on jo kova ikävä takaisin♥

En tiedä, mitä sana ''koti''
oikeastaan tarkoittaa.
Onko se tämä asunto,
jossa on valkoiset seinät
ja huonekalut siististi paikoillaan?
Vai onko se paikka,
jossa on helppo hengittää?
Luulen, että minun kotini on
eri paikoissa eri päivinä.
Perjantaina se oli parin tunnin
ajomatkan päässä,
tänään kai kirkossa,
huomenna ehkä ratin takana.
Sanotaan, että koti on siellä,
missä sydän on.
Nyt luulen ymmärtäväni, mitä tuo
sanonta todellisuudessa tarkoittaa.
Olen ehkä se yksinäisyyteen
taipuvainen ihmisotus,
mutta kaipaan
vierelleni ihmisiä,
joilla on korvat, joilla voi
kuulla hiljaisuuden läpi.
Ei minua tarvitse ymmärtää,
olla vain vierellä ja pitää minut tässä.

''Vannon kautta kivun ja kaipauksen,
että vielä vastaan taistelen.
Vaikka olen niin uuvuksissa,
etten uskalla silmiä sulkea.
...
Hengitä minuun voimaa,
kun kuljen kyljet verillä
ja voin vain rukoilla.''
Kls- Hengitä

Suljen silmäni ja hengitän kylmää
syysilmaa.
Muistan asioita menneisyydestä,
muistan kasvoja, hymyjä, kyyneleitä.
Liekki palaa levottomasti,
mutta se ei sammu.
Istun kauan hiljaa paikallani,
itken ja rukoilen.
Hautausmaalla on paljon ihmisiä,
muttei kukaan sano sanaakaan.
Hiljaisuus on rauhallista
ja täynnä kaipausta.
Jostain saapuu lämpö,
tunne siitä,
että kyllä tästä vielä selvitään.

''Vaikeit aikoi ja haluisin ne unohtaa,
mut ne seuraa vierellä ja muistuttaa,
ettei mun pidä koskaan luovuttaa.
Askel askeleelt,
mä kiipeen takas maailmaan,
valon tuntumaan. ''
Nikke Ankara- Värifilmi

Jokainen tarvitsee vierelleen ihmisen,
joka välittää ja rakastaa aidosti .
Jokaisen pitäisi saada tuntea
itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Pyrin elämään niin,
että voin olla jollekin tuollainen ihminen.
Jos saan yhdenkin ihmisen hymyilemään,
pienentämään hänen taakkaansa edes
hetkeksi,
se riittää.
Se on tarpeeksi.

Tämä on sitä parasta
ajanvietettä tällä hetkellä.
Paljon hehkutettu juttu,
muttei lainkaan turhaan!

En tiedä, mihin olen matkalla.
Yritän selvittää elämäni tarkoitusta,
mutten välillä meinaa
saada mistään kiinni.
En aina jaksa kannatella itseäni,
mutta ei se mitään.
Sitten vain kaadutaan ja
luotetaan siihen, että joku
muu kyllä kantaa.

''Mun ympärillä ikuinen hiljaisuus,
mut kadut puhuu mulle.
Mä kirjotan mun nimee seinille,
et must jäis jotain tänne....♥''
https://www.youtube.com/watch?v=4RNB-AblxYk

Otan askeleen eteenpäin ja
vaikka horjahdankin,
en kaadu.
En ainakaan tänään.
Ei tämä elämä ole niin
vakavaa.
Ei aina tarvitse yrittää,
tehdä ja touhuta.
Joskus saa vain olla.

Lepopäivä♥

Muista, että just sä oot kaunis,
sä oot arvokas Jumalan ihme.
Pidä kiinni elämästä, rakkaudesta ja ystävistä.
Elämä ei aina ole helppoa,
mutta se on aina elämisen arvoista.
Kun seuraavan kerran kävelet
peilin ohi,
pysähdy hetkeksi
ja näe se valtava kauneus.♥