Isä, oletko valmiina?

''Silmät auki, märkä tie, 

edessä vain pimeää.

Kiidän kuinka lujaa lie, 

en enää mitään nää.

Silmät kiinni huudan, 

vastauksetta jään,

musiikin huumaan.

Olen rikki elämään''

Isänpäivä.
Ei se helppoa ole vieläkään,
vaikka tämä on jo viides vuosi.
Tie on musta ja märkä,
voisin ajaa loputtomiin.
Voisin istua ratin takana
koko päivän, koko yön.
Ajaminen on pakokeino,
mutten oikein osaa sanoa,
mitä pakenen.
Tunteita? Pelkoja?
Itseäni? Muistoja?
Ehkä pakenen kaikkea sitä.
Ehkä haluan hetken
olla tavoittamattomissa.
Kukaan ei tiedä minusta mitään.
Ketään ei kiinnosta,
kun ajan heitä vastaan.
Ei kukaan huomaa,
kaikilla on kiire jonnekin.
Mutta minulla ei
ole enää kiire mihinkään.
Minä vain ajelen,
ilman määränpäätä,
silti syvällä sydämessäni
tiedän lopulta päätyväni sinne,
mistä päivällä lähdin.
Kotiin.

''Silmät auki, musta tie.

Etkö minua jo vie?

Yö kun tuulee ikkunasta kasvoille, 

mä kuulen huokauksen,

''ei nyt ole aikasi,

poika koita jaksaa!

Et saa päästää irti,

muutkin jaksaa taakkansa kantaa.''

Kls-Rikki

Pysähdyn hautausmaalle.
Siellä ei ole ketään muuta.
Kaikki ovat jo käyneet.
Kynttilämeri on valtava.
Se on kaunis ja rauhallinen.
Mistään ei kuulu mitään muuta,
kuin sadepisaroiden levollinen
putoaminen maata vasten.
Steariinin tuoksu leijailee vahvana
kertoen lukuisista sytytetyistä kynttilöistä.
Voin aistia kaipauksen ja lämmön ilmassa.
Vaikka olisin sokea, voisin kokea sen rauhan,
mikä on läsnä aina pimeällä hautausmaalla.

Ikävä ei koskaan lopu,
mutta kyllähän se ajan myötä helpottaa.
Sitten vain joskus tulee näitä päiviä,
jotka tuovat muistoja mieleen
ja hetkeksi hajottavat mielen.
Mutta minulla on aina kaksi isää,
molemmat Taivaassa.
Ja uskon molempien
pitävän minusta huolta
eilen, tänään ja ikuisesti.♥

Kaikkien näiden vuosien jälkeen,
en enää ole katkera.
Toisinaan olen surullinen,
mutta mitä sitten?
Se on inhimillistä ja
suotavaakin.
Isät ovat supersankareita,
jotka opettavat elämään ja
pitävät huolta.
Isä opetti minulle paljon asioita,
joita haluan opettaa itse eteenpäin.
Isä opetti minulle kirjainten voiman
ja ennen kaikkea lukemisen voiman.
Hän oli se supersankari,
joka tiesi aina kertoa vastauksen ihan
kaikkeen.
Minun isäni oli minulle se paras isä♥

Luotan siihen, että elämä kantaa
ja jos ei kanna, niin Taivaan Iskä kantaa.
Luotan siihen, että kaikella,
siis ihan kaikella
on tarkoituksensa,
vaikka sitä on joskus vaikea ymmärtää.
Minä uskon, että jokaisella elämällä
on oma tarkoituksensa,
olipa se sitten kuinka lyhyt tai pitkä tahansa.
Ja Heininevan Janin viisaita sanoja lainaten,
''Muistakaa, että kuolema ei ole piste, vaan pilkku.''
Niinhän se on, siinä on asia johon minä uskon
ja luotan vahvasti. Kuolema ei ole päätös,
se on uusi alku.
Mutta se tulee vasta sitten,
kun sen aika todella on.
''Isä, oletko valmiina?''
Siinä on kysymys Rikki -biisin sanoista.
Tuota kysymystä olen paljon miettinyt
ja kysellyt niinä vaikeina aikoina.
Isä on aina valmiina,
Isä auttaa aina ja
kuulee meidän jokaisen rukouksemme.
Rukoukseen minäkin turvaudun päivittäin,
se kantaa todellakin pitkälle,
se antaa voimaa, toivoa ja ennen kaikkea
uskoa.♥
Hyvää isänpäivää siis kaikille isille,
niin maan päällä kuin taivaassakin♥