Värejä mustavalkomaailmaan

''Raotin ikkunaa ja sisälleni 
valoa ja värejä virtaa, 
juuri kun kuoleman ja häpeän musta
käsi kosketti rintaa. 
Yksiöni hämärä kylpee nyt jo väreissä, 
tanssin aamuauringolle. 
Nukkaisen, tummanharmaan peiton alta 
tokenen hymyilemään sen valolle. 
Joku piirsi värejä 
mustavalkomaailmaani... ''

Olen juossut pakoon,
olen koettanut piiloutua maailmalta.
Minun on annettu onnistua siinä
niin monta kertaa,
että olen uskonut sen olevan oikein.
Sitten joku alkoi epäillä hymyäni,
näki lävitseni.
Joku riuhtoi naamioni pois,
hellästi, rakastaen.
Silti se sattui valtavasti.
Eikä silti murto-osaakaan siitä,
kuinka paljon teeskennelty hymy
tuotti tuskaa.
Se hymy, jota kaikki muut uskoivat.
Uskoin siihen kauan jopa itsekin.
Nyt olen tarpeeksi rohkea,
jotta voin hymyillä aidosti,
mutta toisinaan myös itkeä puhtaasti.
Nyt olen tarpeeksi vahva,
jotta voin näyttää olevani oikeasti
valtavan epätäydellinen.
Eikä se silti tee minua
huonommaksi.

''Raotin ikkunaa ja sisälleni 
valoa ja värejä virtaa. 
Lempeä tuuli pyyhkii pölyä 
puhdistaen lattian pintaa. 
Kymmenien, satojen, tuhansien askelten
jäljet esiin paljastuvat. 
Katselen kolhuja ja naarmuja, 
nuutuneita aamuja. 
Ja ajatukseni kirkastuvat. 
Joku piirsi värejä 
mustavalkomaailmaani...''

Minä katselin tähtiä mustalla taivaalla.
Etsin sieltä sinua,
sillä sinä olet valo
minun pimeydessäni.
Sinä olet kirkas tähti,
joka näyttää minulle
tien pimeässä.
Ilman sinua,
en koskaan olisi löytänyt
takaisin.
Kotiin. 

''Mikä se on, mikä kantaa? 

Mikä pimeään huoneeseen nyt 

valoa antaa? 

Mikä se on? 

Hetken jo luulin, 

että äänesi kuulin, 

että jotakin näin, 

mutta mitä se on?'' 

Valo voittaa pimeyden aina,
ei koskaan toisinpäin.
Pienikin valonsäde voi tappaa
synkimmänkin pimeyden,
mutta mustinkaan varjo ei
elä ilman valoa.
Elämänvalo ja uskonvalo
ovat valtavia voimia.
Elämänvalo sammuu ehkä kuollessa,
mutta uskonvalo ei silloinkaan.
Uskonvalo johdattaa silloinkin,
kun ympärillä tuntuu olevan
pelkkää pimeyttä.
Koskaan ei ole niin pimeää,
ettei jossakin näkyisi valoa.

''Raotin ikkunaa ja sisälleni 

valoa ja värejä virtaa. 

Hitaasti nousen ylös vuoteelta 

hengittämään raikasta ilmaa. 

Sisälläni vuosia kavaneita huolia 

päivänsäteet valaisevat. 

Kipuna rinnan alla tuntuneet

pienet lasinsirpaleet 

aamunsäteet sulattavat. 

Joku tuli viereeni 

kuuntelemaan kipuani... 

Mikä se on, mikä kantaa? 

Mikä pimeään huoneeseen 

nyt valoa antaa? 

Mikä se on? 

Hetken jo luulin, että äänesi kuulin, 

että jotakin näin, 

mutta mikä se on?'' 

Exit-Raotin ikkunaa♥

Olen valtavan kiitollinen kaikesta,
elämästä.
Olen kiitollinen siitä,
että minut on kannettu tähän hetkeen.
Olen kiitollinen ystävistä,
enkeleistä rinnallani, työpaikasta
ja työkavereista.
Olen yksinkertaisesti
kiitollinen tästä hetkestä.♥