Uskomaton voima

 

 Muut kysyy ''miksi'?' 

ja minä vastaan 

''miksi ei?''.

"Sä et usko tohon itsekään."
"Ei sua mikään voi pelastaa."
"Et sä voi, kun et ole opiskellut. "
"Luuletko sä olevas nyt
jotenkin parempi?"
"Miks sä uskoisit ihmeisiin
tuollaisen paskan jälkeen?"
"Ethän sä edes kuulu kirkkoon."
"Sä oot ateisti."

Niinpä niin.
Mutta mitä se minulle
todellisuudessa merkitsee?
Usko nimittäin.
Miksi kannan ristiä kaulassani?
Miksi rukoilen ajaessani, syödessäni,
töissä ja koulussa?
Miksi käyn sunnuntaisin kirkossa?
Itse kysyisin mieluummin
"Miksi ei?"

Sinä olet ihme, suuri ihme!

Maailma on täynnä ihmeitä,
muttemme usein vain huomaa niitä.
Me odotamme suuria asioita,
petymme, emmekä huomaa
elämän pieniä aarteita.
On ehkä totta, että olen kokenut
pienen elämäni aikana kohtuuttoman
paljon pahaa, mutta se ei ole
vienyt uskoani.
Pikemminkin päinvastoin.
On valtava ihme, että istun tässä
kirjoittamassa tällaista tekstiä.
On todellinen ihme, että olen hengissä.
Eikä minun pelastajani ole ollut kukaan
ihminen, vaikka monet läheiset
ovat pitäneetkin minua pystyssä.
Henkilökohtaisesti uskon, että pelastajani on
joku aivan muu.
Joku, joka tietää päivieni määrän.
Joku, joka on luvannut meitä jokaista
rakastaa. 
En ole saanut mitään loogista selitystä
sille, miten olen selvinnyt niistä hetkistä,
jolloin kaikkien fysiikan ja kemian lakien
mukaan minun olisi pitänyt kuolla,.
Selvisin hetkistä, jolloin
vierelläni ei ollut ketään,
enkä silti ollut yksin.
Joku piti kiinni,
joku kantoi minua käsivarsillaan,
kun itse en jaksanut edes hengittää.
Miksi en siis uskoisi?

Rukous vahvistaa ihmisen 

suhdetta Jumalaan.

Rukous on aivan suunnaton voimavara.
Rukous ei ehkä ole Jumalaa varten,
vaan meitä itseämme.
Jumala kyllä kuulee meitä
ilman rukoustakin,
mutta rukous vahvistaa
meidän ihmisten suhdettamme
yläkertaan.
Näin minä uskon.
Jokainen ihminen rukoilee omalla tavallaan,
en minä ainakaan joka kerta risti käsiäni,
kun juttelen ylöspäin.
Usein en edes avaa suutani
ja silti minulla on tunne,
että minua kuullaan.
Rukoilen äänettömästi, hiljaa kuiskaten,
tavallisesti puhuen tai joskus jopa
huutaen.
Rakastan yksinäisiä automatkoja,
jolloin minulla on
täydellistä aikaa rauhalliseen rukoukseen.

Taivaan Iskä kestää 

meidän huonotkin päivät.

Usko harvoin on aivan tasaista,
joskus sitä vain tuntuu,
että ei tästä mitään tule,
eikä tämä vain toimi.
Siinä suhteessa Jumalasuhde
on samanlainen kuin ihmissuhde.
Joskus täytyy kamppailla,
huutaa ja kiljua,
pyytää apua ja suutahtaakin.
Isä kestää sen kyllä.
Sitten tulee taas ihana tasainen vaihe,
mutta sitä osaa arvostaa vain,
jos on joskus ollut hieman
hankalampaakin.

Muistan yhä sen päivän,
kun pääsin käymään ensimmäistä
kertaa sunnuntaikirkossa.
Olin alle 17 vuotias, elämästä vieraantunut,
olin se toivoton tapaus,
se, josta ei koskaan tulisi mitään.
Sen kirkossa viettämäni tunnin jälkeen
tunsin ensimmäistä kertaa vuosiin,
että minäkin olen arvokas,
että minun elämäni on lahja ja aarre.
Sen sunnuntain jälkeen en enää
halunnut satuttaa itseäni.
Kastepäiväni oli yksi elämäni suurimmista
päivistä.
Se oli päivä, jona minut virallisesti liitettiin
seurakunnan suureen perheeseen.
Siihen väkijoukkoon, jota olin joskus pelännyt
ja vierastanut, mutta sittemmin
olin löytänyt sieltä kodin ja rakkauden.
Nyt saan työskennellä seurakunnalla
viikonloppuisin ja toivottavasti muutaman
kouluvuoden jälkeen löydän itselleni myös
vakituisen työpaikan.
Mikä olisikaan sen parempaa,
kuin nuorisotyö ja hengellisyys samassa
paketissa?

Uskon voima kantaa silloinkin,
kun kaikki muu tuntuu kaatuvan
ympäriltä.
Usko horjuu ja huojuu
elämäntuulissa,
muttei mikään ole niin vahva,
että se kykenisi tappamaan
jatkuvasti 
vahvistuvan uskon.
Minä luotan elämäni Jumalan käsiin,
se on minun elämäni
kantava voima.
Minkä tien sinä valitset?

''Rakas Isä taivahan,

katso puoleen surevan.

Ilahduta ihmislapsen

masennettu mieli.

Suothan soiton suloisen

luokse alakuloisen,

jostakin nyt lennätä jo sinne

satakieli.

Kun ulvoo sieluissamme

liian kylmät tuulet.

Kun hiipuu huulillemme

virsi voimaton, tiedämme,

että Sinä kuiskaukset kuulet.

Pois pyyhit synkät pilvet tieltä auringon.''

-Liian kylmät tuulet