#ihanaelämä

En sano,
ettenkö pelkäisi.
En väitä,
etten öisin huutaisi Jumalaa.
En sano,
että tietäisin selviäväni.
En väitä,
etten itkisi usein.
Minä pelkään valtavasti,
haen apua rukouksista,
kaadun pienimpiinkin kiviin
ja itken valtameriä ympärilleni.
Mitä sitten?
Nyt pystyn myöntämään tuon
kaiken, vaikka ennen
olisin vain hymyillyt,
niin kuin silloinkin,
kun koko maailma oli sirpaleina
jalkojeni juuressa.

Ikävöin valtavasti
minulle rakkaita ihmisiä.
Ikävöin perhettä,
joka ei ole minulle
mitään sukua.
Ikävöin,
vaikka nuo ihmiset
pysyvät vierelläni.
Eivät lähde pois
ja vaikka lähtisivät,
he palaavat aina takaisin.
Kotiin.
Niin kuin minäkin.

En kaipaa enää terapiatunteja,
mutta kaipaan vierelleni ihmistä.
Aikuista  ihmistä,
jolle en ole työtä vaan toinen ihminen.
Kaipaan tukea, kun on vaikeaa.
Kaipaan ihmistä,
jolle voin kertoa rakastavani häntä,
koska pidän hänestä,
en siksi, että tarvitsen.
Kaipaan vierelleni ihmistä,
joka on aito,
ja ennen kaikkea ihmistä,
josta on lupa välittää.

''Silmäni suljen,
kuljen halki pimeyden taas
miettien, mikä on hinta syntien,
synkkien salaisuuksien.
Kuljenko tiellä kirkkauden,
vai olenko sittenkään sen
täydellisen rakkauden kuvan kaltainen?
Kuulen äänet kuolleiden,
mutta autoa suistumaan saa en.
Jos tänään kuolen,
Isä oletko valmiina?
Jos jätän taakse kaiken,
olenko vihdoinkin kotona?''
Kls-Rikki♥

Rukoilen ja kysyn,
miksi ja kuinka paljon.
Kuinka paljon pahaa
sopii yhden ihmisen
elämään?
Kuinka paljon on liikaa?
Olenko paha,
liian heikko,
vai miksi kaikki tämä taakka?
Mitä jos en jaksa ja mitä
jos uuvun taas?
Isä, kannatko minua silloinkin?
Kuuletko minua, kun olen peloissani?
Ehkä tällä kaikella on tarkoitus,
joka selviää myöhemmin.
Ehkä kaikki järjestyy
ja elämä kantaa taas.

On oltava vahva ja
jaksettava.
On tehtävä töitä ja
harrastettava.
On nähtävä ihmisiä ja
pidettävä hauskaa.
On kiire elää,
vaikka kaikki on jo valmista.
Tässä maailmassa sitä ei vain
kovin moni käsitä.
Ja yksin on niin valtavan vaikea
toteuttaa rauhallista elämäntyyliä.
Ulkoinen paine on valtava.
On oltava parempi, ahkerampi,
kauniimpi ja nopeampi.
On oltava täydellinen.
Mutta vain yksin
Jumala on täydellinen,
emmekä me ole jumalia,
vaan erehtyväisiä, syntisiä
ihmisiä.
Meille on luotu täydellinen maailma,
muttemme osaa elää täydellisesti.
Miksi meidän pitää silti pyrkiä
siihen,
aina suureen ahdistukseen ja
kärsimykseen saakka.
Miksi emme osaa olla armollisia
itseämme ja muita kohtaan?
Miksi emme ymmärrä,
että pelkkä rakkaus kattaa kaiken?

En ole mikään yli-ihminen,
en sankarikaan.
En jaksa loputtomasti,
mutta olen vahva.
Niin vahva, että jaksan uskoa, toivoa
ja ennen kaikkea
elää. ♥

Öisiä seikkailuja,
auringonlaskuja, ikävää ja
auringon ensisäteitä.
Kesäöitä ja yökasteelta
tuoksuvia peltoja.
Kyyneleitä, naurua
ja nukkumattomia öitä.
Ystäviä, riitoja ja
tiukkoja halauksia.
Surua, vihaa ja
suurta rakkautta.
Elämää, kuolemaa ja jotain siltä
väliltä.
Kipua, tuskaa ja
suunnatonta kaipausta.
Lämmin tuuli ja tunne suuresta
voimasta, iankaikkisesta rakkaudesta.
Mitä muuta voi kesältä toivoa?
Tämä on kuitenkin loppujen lopuksi
aika mahtavaa...
ja elämä on ihanaa!

Lammassöpöilyä!♥

''Voima piiloutuu heikkoon,
arkaan, pieneen ja
hauraaseen.
Valo pukeutuu varjoon,
kipuun ja köyhyyteen.
Toivo kylvetään multaan,
kanssa uskon ja kaipauksen.''
Exit- Toisen maailman ääni

Tämä kesä on ollut hienoa aikaa,
vaikka näitä raskaita hetkiä on
taas ollut ihan riittämiin.
Ehkä minä silti kestän ne,
niin kuin ennenkin.
Ja jos väsyn liikaa,
niin sitten kai vain levätään.
Vaikka se syvin epätoivo iskee
aina öisin,
uskallan ajatella,
että aamulla kaikki on hieman paremmin.
Ja vaikka olisin eksynyt ja peloissani,
silläkin on kai tarkoitus,
se tekee minusta minut ja
kasvattaa minusta vahvemman.
Vieläkin jaksan uskoa, että
kyllä se oikea polku vielä löytyy.
Ja silloin, kun haluan luovuttaa,
päästää kaiken menemään,
voin aina hypätä autoon ja
kuunnella musiikkia.
Voin aina nähdä ystäviä tai
käväistä muuten vain jossakin,
ihan vain palatakseni takaisin
kotiin.