ja pysähdyn töissä peilin eteen.
Kyynelehtien katson,
kuinka siitä liian suuresta,
arvottomasta ja rumasta tytöstä
on muotoutunut ihana,
vahva ja viehättävä nainen.
Huomaan ennen niin tuskaisten
silmien nyt säkenöivän iloisesti.
Arvet käsivarsissa ovat haalistuneet
ja kipu niissä on siedettävämpi.
Tatuointi toisessa kädessä muistuttaa
elämän suuruudesta.
Huulet eivät enää tarvitse punaa
voidakseen suudella.
Kädet eivät kaipaa lapasia
ollakseen lämpimät.
Hiljaisuudessa huokaan sanat,
joita en uskonut koskaan lausuvani.
"Minä olen kaunis."
 |
| Niin kuin olisin tullut kotiin... Tulin töihin ❤ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä minua kommentilla! (: