Niiin valmis!

Kesä ja kesäjalat♥

Viimeisiä viedään,

viimeinen viikko työssäoppimista jäljellä 

ja sitten olen valmis kokki. 

Kahden viikon päästä olen onnellisesti omassa

pienessä kaksiossani.

Suurin osa tavaroistani on jo pakattuna laatikoihin, 

ne odottavat niin kuin minäkin odotan.

Odotan, että saisin kääntää taas uuden sivun 

elämässäni.

Tunnistan itsestäni jälleen valtavan
sisäisen levottomuuden,
sen, etten juuri tarvitse unta
ja silti jaksan enemmän kuin yleensä.
Leposyke on melkein sata,
enkä jaksaisi pysyä paikoillani.
Ennen tämä tunne johtui ahdistuksesta ja
pahasta olosta, mutta nyt pohjalla on
lukematon määrä unelmia, iloa ja onnea.
Tiedän, että pitäisi levätä, etten uupuisi.
Mutta jokin minussa huutaa,
että elämä on nyt ja
nythän sitten eletään
-ja täysillä!
Sehän on hyvä, mutta öisin voisi välillä
vaikka leikkiä vähän kuollutta.

"Kun sydämiimme suljetaan
kaikki, mitä täällä saimme aikaan,
havahdummeko huomaamaan, miksi meitä tomuksi kutsutaan?"
Kls- Pieni ihminen♥

Niin paljon voimaa ja tahtoa.
Niin paljon uskoa ja iloa.
En olisi koskaan uskonut voivani
seistä omilla jaloillani näin vankasti.
Lenkkeillessäni pystyn näkemään auringon ja
lukiessani huomaan siirtyneeni
positiivisempiin kirjoihin.
Maalatessani, paperille syntyy iloa ja
kirjoittaessani jätän jälkeeni toivoa.
Mistä tämä kaikki on elämääni tullut?
Tämä on jotakin niin kaunista ja hienoa,
että en edes itse sitä käsitä.

Yölliset kuningasideat paperilla,
tämä niiiiin toimii!

Tiedän nyt, mitä haluan työkseni tehdä.
Tiedän, mitä tulevaisuudessa aion tavoitella.
Tiedän, että on lukemattomia ihmisiä,
joiden mielestä en tule pärjäämään,
mutta enää en kuule heitä, sillä enemmän on heitä,
jotka kulkevat rinnallani tämän matkan
uskoen minuun.

Tulevassa kodissani rakkainta tulee olemaan
tämä pieni karvainen kaveri...♥

Ja minä ristin käteni taas rukoukseen.
Lausun sanoja suoraan syvältä sydämestäni.
Uskon, minua kuullaan.
Uskon, minua autetaan.
Hän näkee, mikä on hyvä ja
minä luotan koko elämäni sen varaan.

Voisin vain tanssia kaikki päivät
ja ennen kaikkea yöt.
Voisin huutaa ilosta ja
itkeä onnesta.
Voisin juosta lujempaa,
kuin koskaan.
Voisin kirjoittaa kirjan ja
maalata taulun.
Voisin nauraa elämälle.
Voisin, mutta minä istun rauhassa,
tekemättä oikeastaan mitään.
Nyt minulle riittää pelkkä ajatus,
että minä pystyisin kaikkeen tuohon,
sillä joskus se oli mahdotonta.
Ja nyt voin vain päättää,
ja toteuttaa kaiken tuon.
Nyt kaikki on mahdollista ja
myös oma maailmani on niin
paljon valoisampi,
kuin koskaan ennen.

Maailman onnellisin rastapää rilleillä ja kolmella ristillä♥

Minä tahtoisin olla lintu,
käydä taivaanreunalla tapaamassa
rakkaita.
Minä tahtoisin olla kissa,
nukkua ja kehrätä sylissä.
Minä tahtoisin olla puu,
kasvattaa juuristani vahvat ja
oksillani tavoitella korkeuksia.
Mutta minä en ole lintu,
en kissa, enkä puu.
Minä olen minä,
minä juttelen iltaisin ylöspäin,
minä halaan lähimmäisiäni,
kertoen rakastavani heitä.
Menneisyyttäni en ehkä saa ehjemmäksi,
mutta tavoittelen tähtiä omassa mittakaavassani,
eli aion elää paremman tulevaisuuden.
Se riittää.

On ihanaa, kun koulu vihdoin päättyy,
saan jättää nämä kolme vuotta taakseni.
Mutta silti, järjetön ikävä riepottelee minua
toisinaan valtavasti.
Ikävöin niitä tiettyjä ihmisiä, kunnes taas
muistan,
että on myös se toinen maailma,
maailma koulun käytävien ulkopuolella.
Ehkä kohtaamme vielä vuosienkin päästä,
halaamme ja vaihdamme kuulumisia.
Tiedän, että ensi viikolla tulen itkemään
ehkä enemmän, kuin vuosiin.
Se tulee olemaan iloa, onnea ja kaipuuta.

''Mä pidän kädestä kiinni, 
kun sade hiukset kastelee. 
Pidän kiinni!
Siis tanssi tähtien halki, 
lennä maailman ääriin!
Saat hengittää, 
ihmetellä, elää!
Levitä kätesi tuuleen 
ja maailman ääriin.
Ihmeellinen, koko maailma on 
sinua varten!''
Kls-Tanssi

Rentoilua!

Tervetuloa, kesä♥