Sivut

22.6.2017

Hetkiä hiljaisuudessa


Hiljaisuuden saapuessa, 
on ilta jo vaihtunut yöksi. 
Hetki sitten suurena nuotiona roihunnut 
tuli on enää kasa punaisia hiiliä. 
Mistään ei kuulu enää ääntäkään 
ja järvikin tuntuu rauhoittuneen. 
Hetki tuntuu pysähtyneen ja 
voisin jäädä siihen roikkumaan. 
On hyvä olla ja 
hengittää vain, 
kuunnella hiljaisuutta, 
katsella pimeyttä ja 
tuntea olevansa turvassa. 


Suljen puhelimeni ja 
laitan sen laukkuuni. 
Sammutan auton ja 
lähden vaeltamaan kohti 
koskematonta metsää. 
Puut huojuvat hiljaa tuulessa 
ja aurinko paahtaa olkapäille. 
Kuljettuani jalkani väsyksiin, 
istahdan mättäälle ja 
etsin laukusta evääni. 
Olipa eväänä mitä tahansa, 
metsässä se maistuu paremmalta. 
Työpäivän kiireet ja touhut ovat 
unohtuneet autolle ja 
nyt on aika vain nauttia 
kiireettömyydestä. 
Syötyäni vaellan seuraavalle 
vastaantulevalle laavulle, 
hakkaan puut ja sytytän nuotion. 
Kääriydyn repustani löytyvään vilttiin 
ja katselen nuotiota. 
Se saa minunkin villinä laukkaavan 
mieleni taas rauhoittumaan. 
On valtavan hyvä olla vain. 


Pienet sormet tarttuvat 
paidanhelmaani ja 
viaton katse tapittaa minua alempaa 
huutaen ottamaan reppuselkään. 
Myönnyn ja lähden juoksemaan 
pihan poikki lapsi selässäni. 
Lapsi nauraa ja huutaa iloisena, 
se tarttuu ja pian nauran itsekin. 
Istahdan nurmikolle,
kun en enää jaksa juosta. 
Lapsi painaa päänsä reidelleni ja 
tuijottaa taivasta, 
kuvailee pilvien muotoa 
''Katso, tuolla on nalle, tuo on perhonen 
ja tuo tuolla... Venla, onko tuo Jumala?'' 
Minäkin voin vihdoin todeta, 
etteivät lapset ole lainkaan pelottavia. 
Ne ovat ehdottomia, rehellisiä 
ja ihania. 

 
Leikattuani nurmikon pysähdyn kohtaamaan 
naapurin naisen, 
sen ihanan ihmisen, 
joka sai minut vuosi takaperin uskomaan 
siihen, ettei tämä ole lainkaan 
hullumpi paikka asua. 
Ikäeroa meillä on useampi vuosikymmen, 
mutta juttua riittää enemmän, 
kuin usein ikäisteni kanssa. 
Puoli tuntia vierähtää nopeasti 
tuulisessa vesisateessa ja 
kuulumiset tulee jälleen vaihdettua. 
Hieno kohtaaminen lämmittää 
niin paljon, 
ettei kylmä sadekaan haittaa. 


On elämän palapelin pienet palaset 
vielä levällään. 
Matka aloitettiin reunapaloista, 
jotta homma pysyisi kasassa. 
Silti vielä on palanen siellä 
ja toinen tuolla. 
Joku pala hukassa 
ja toinen keskeltä poikki. 
Silti on koko elämä aikaa 
kasata kuvaa kokonaiseksi 
ja tehdä vaihtokauppaa kaverin kanssa. 
Siinä sivussa voi auttaa toista 
löytämään palojensa paikat. 
Jokaisen meidän palapelimme on 
vielä kesken, 
mutta niin olemme mekin. 
On lupa olla keskeneräinen, 
on lupa tehdä virheitä, 
kunhan ei koskaan luovu rakentamisesta. 
Jonakin päivänä tuo kuva on valmis, 
kaikki palat paikallaan ja 
se kuva on kaunis. 
Nuo pienet palaset ovat 
muistoja, tunteita, ihmisiä ja 
kokemuksia, 
pieniä elämän aarteita. 



Keskityn laskemaan
nopeaa sykettäni 
istuessani kovalla penkillä. 
Nainen istuu tuolillaan 
aivan edessäni
ja katsoo silmiini puhuessaan. 
Hän huomaa jännitykseni ja 
ottaa kiinni kädestäni 
todeten samalla, 
että kaikki kyllä järjestyy. 
Hän kyselee harrastuksista,
työpaikasta ja peloista. 
Minä kerron innostuneesti 
ja lopulta huomaan, 
ettei minua hermostuta enää tippaakaan. 
Totean itsekin vain, 
että asioilla on tapana järjestyä. 


Edellinen ilta on ollut pitkä, 
mutta raahaudun aamulla kuitenkin 
kirkkoon 
saadakseni itsekin istataa hetkeksi, 
rukoilla  
ja kuunnella vain. 
Istun kirkonpenkissä ja 
koitan olla nukahtamatta, 
toisaalta mikä olisi parempi paikka 
levätä, kuin rakas kotikirkko? 
Synnintunnustuksen aikana 
painan pääni ja mietin rukoillen asioita, 
kaikkea sitä pahaa ja väärää, 
tekemättömiä tekoja ja 
hymyilemättä jääneitä hymyjä. 
Astuessani taas ulos kirkosta 
tunnen jättäneeni taakkani jälleen 
pois harteiltani ja askeleeni on jälleen kevyt.
Tiedän, että on lupa olla 
erehtyväinen ja keskeneräinen.


Onnellisuutta on monenlaista, 
mutta suurin onnellisuus löytyy yleensä 
arjen keskeltä, 
pienistä asioista. 
Viime aikoina minut on tehnyt onnelliseksi 
esimerkiksi
pääskyset taivaalla, 
pitkä halaus oikeaan aikaan, 
kauniit sanat, 
hymyilevä katse ja 
pienet kahvihetket. 
Onnellisuutta ei pidä etsiä, 
vaan se pitää oppia huomaamaan. 
Yleensä onnellisuus on tässä ja nyt, 
kunhan vain pysähtyisimme 
edes hetkeksi sen äärelle. 



Ihmisen perustarve on rakastaa 
ja tulla rakastetuksi. 
Rakkautta siis kesäänne! ♥


1 kommentti:

  1. Kiitos jakamisesta 💝 Kaikkea hyvää 😊

    VastaaPoista

Piristä minua kommentilla! (: