Sivut

2.3.2017

Kohtaamisia


Katsot minua niin aidolla katseella, 
etten ole koskaan 
kokenut sellaista lämpöä 
kenenkään katseesta. 
Ensimmäistä kertaa 
en halua kääntyä pois, 
tässä on hyvä olla. 
Ja minä haluaisin kertoa sinulle
aivan kaiken. 


Haluaisin vain hymyillä
vastaantulijoille kadulla,
mutta tänään en jaksa.
Hautaudun viltin alle
kahvikupin ja kirjan kanssa.
Huokaan pienen rukouksen,
kiitoksen ja avunpyynnön.
Tiedän, että minua kuullaan.
Ennen nukahtamistani,
kuiskaan hiljaisen kiitoksen.


Istumme hetken hiljaa
kahvikupin äärellä.
Molemmat kai miettivät
tahoillaan,
mitä sanoisi,
mitä pitäisi sanoa.
Mutta on hyvä olla hiljaakin,
ei tarvitse esittää mitään.
Ei tarvitse hymyillä,
ei itkeäkään,
voi vain olla ja
muistaa kuinka hyvältä kahvi
voikaan maistua.


Odotan hiljaisia kesäöitä,
jolloin pimeys ei enää yllätä.
Voin kävellä yksin metsään ja
heittäytyä sammaleelle makaamaan,
tuijottaa taivasta ja hengittää raikasta ilmaa.
Nautin siitä,
kun aamulla aurinko paahtaa ikkunan läpi ja
linnut herättävät laulullaan.
 Aurinko lämmittää samalla tavalla
vuodesta toiseen ja
lintujen laulu ei koskaan
lakkaa olemasta kaunista.


Ota kiinni kädestäni ja
purista tiukasti.
Sano, ettei minun tarvitse
pelätä sinun lähtevän
luotani pois.
Sano,
että kaikki järjestyy vielä ja
kerro, kuinka se tapahtuu.
Halaa minua tiukasti
ja lupaa,
ettet sinä katoa.


Kilometrien kävelemisen jälkeen
istahdan lumipenkan reunalle juomaan.
Kun vesipullon sisältö
hölskymisen sijaan kolisee vasten
pullon reunoja,
tietää lenkin olleen hyvä.
Pakkaslumi narskuu alla ja
muita lenkkeilijöitä ei enää
tule vastaan.
On aika jatkaa matkaa kohti kotia,
sillä kaikki harteilla olleet taakat
ovat sulaneet jo pois.
Pakkasilma on raikasta hengittää
ja on niin valtavan hyvä olla.


Jos vain uskaltaisin,
hyppäisin seuraavaan junaan.
Jos pystyisin,
rukoilisin kaikkien ihmisten
puolesta yksitellen.
Jos vain osaisin,
lausuisin oikeat sanat
juuri oikealla hetkellä.
Voin silti tehdä pieniä asioita
arjen keskellä ja olla
kiitollinen siitä,
että olen niin kovin
keskeneräinen.


Painan pääni rukoukseen ja
kuuntelen,
kuinka Jumala puhuu
sydämeeni.
Paljastan itsestäni kaiken,
vaikka tiedän,
että kyllä Iskä tietää ja
huolehtii.
Uskon ja luotan vieläkin,
niin kuin eilen ja
vielä huomennakin.
On aika siirtää katse paaston kautta
kohti pääsiäistä ja
sen suurta juhlaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä minua kommentilla! (: