Sivut

29.7.2017

Onnea, iloa ja kiitollisuutta



Hetken aikaa ei ole kiire mihinkään,
on vain tunne siitä,
että tänne minä kuulun.
Olen oikeassa  paikassa juuri nyt.
Puiden ympäröimänä,
keskellä metsää olen omalla paikallani.
Täällä minä olen osa jotakin suurta ja kaunista.
Minä, syntinen, likainen ja pieni ihminen.
Täällä minä olen kaunis.
Minä riitän,
olen tarpeeksi,
olematta kuitenkaan mitään.
Ja huokaan rukoukseni tuuleen
tietäen sen menevän perille saakka.


Hiillos on jo sammumaisillaan.
Kuuma teekuppi lämmittää
vielä käsiäni.
Aurinko on jo hiipinyt piiloon ja
tilalle on ilmestynyt tähdet.
Muutama niistä tanssii keskenään
kunnes katoavat kokonaan näkyvistä.
Minä jään miettimään,
mihin ne menivät.
On jo miltei hiljaista,
vain muutama rastas kertoo
olemassaolostaan ja
jossakin kaukana kurnuttaa sammakko.
On hyvä olla vain,
maata paikoillaan puisella penkillä
ja olla miettimättä liikaa.


Olen kävellyt jalkani väsyksiin,
eikä minulla ole hajuakaan,
missä olen.
Ympärillä on vain puita ja suuria kiviä.
En tiedä mistä tulin ja
mihin olen matkalla.
Enää en jaksa murehtia sitä,
sillä löydän itsestäni vain rauhan.
Katselen ympäristöäni ja
pohdin, mistä taivas alkaa ja
mihin se päättyy.
Mietin,
voiko ihminen olla liian onnellinen.
Samalla olen aika varma siitä,
että olen lähellä sellaista onnea.


Tiedän, että olit siinä silloinkin,
kun luulin olevani aivan yksin.
Tiedän, että välitit minusta,
kun vajosin polvilleni lattialle.
Tiedän, että kuulit,
kun huokaisin syvimmän rukoukseni.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, 
muotoni kuin syvällä maan alla, 
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. 
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, 
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu..
Ennen kuin olin elänyt päivääkään, 
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, 
Jumala, 
kuinka valtava onkaan niiden määrä! 
Jos yritän niitä laskea, 
niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. 
Minä lopetan, 
mutta tiedän: 
sinä olet kanssani. 
(Ps.139:15-18)
Tiedän, että sinä pidät minusta kiinni
silloinkin, kun teen väärin.
Ja minä tiedän, että rakastat,
vaikken aina pystyisi siihen edes itse
Kiitos.


Kyyneleitä silmissään
hän kysyy,
miksi.
Enkä minä osaa antaa vastausta.
Enhän minä tiedä,
enkä voi ymmärtää.
Mutta kerron,
kuinka aion yrittää ja
lupaan ainakin kulkea vierellä
ja pitää kädestä kiinni.


En tiedä,
missä vaiheessa matkalla aikuisuuteen
katoaa se lapsen tapa
ihmetellä maailmaa
avoimesti ja uteliaasti.
On niin kiire mennä eteenpäin,
saavuttaa elämässä asioita
ja edetä urallaan pitkälle.
Mutta kun vain hetkeksi pysähtyisi...
niin voisi taas riisua
ne aikuisuuden lasit ja
katsoa maailman kauneutta
huolettomin ja uteliain
lapsen silmin.


He kysyvät,
miksi minä itken,
eivätkä kykene ymmärtämään,
kun vastaan olevani vain
vihdoin onnellinen.


Sanovat minun muuttuneen
ja tiedänhän sen itsekin.
Jotakin tapahtui jo vuosia sitten,
kun kuoreni alkoi säröillä
ja jokin pieni kipinä sisälläni syttyi.
Luulin, etten selviäisi siitä,
sillä se tuntui silloin niin
pitkältä ja tuskalliselta tieltä.
Mutten vain ymmärtänyt,
mihin se vielä lopulta johtaa.
En koskaan voinut edes kuvitella,
että minusta,
 hymyilevästä ja
silti rikkinäisestä ja onnettomasta,
voisi tulla kyynelehtivä, onnellinen
ja kiitollinen ihminen.
En osannut koskaan ajatella,
että voisin tehdä joskus jotain sellaista,
mitä olen viime aikoina tehnyt.


Kesä alkaa olla hiljalleen
kääntymässä lopuilleen.
Kiitollisena voin jälleen katsoa
teeksepäin ja
todeta, että kesän aikana
olen saanut tutustua uusiin,
ihaniin ihmisiin.
Olen saanut kulkea vierellä ja
seurata toisen kasvua ja
siinä samalla huomata
kasvaneeni itsekin.
On epäonnistuttukin useaan otteeseen,
mutta aina on voinut todeta,
ettei se ole niin vaarallista,
virheistä oppii parhaiten ja
kun toinen nauraa epäonnistumiselleni,
oppii silloin nauramaan myös itselleen.
Kesän olen saanut viettää kahdessa
hienoimmassa paikassa,
Ilmajoen seurakunnassa ja
rakkaassa Toiskassa.
Ymmärrän nyt myös sen,
mitä tarkoittaa,
kun jossakin paikassa kutsutaan
työkavereita työystäviksi.
Kiitollisin mielin kohti loppukesää
ja jälleen koittavaa syksyä.


Ihanaa kesää, ootte ihania! :') 

2 kommenttia:

Piristä minua kommentilla! (: